Helena Hirvonen-Törmä – Yli 40 mielenkiintoista vuotta Hoasissa

Tässä yhdeksänosaisessa Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään. Artikkelit voi myös kuunnella ääneen luettuina. Audioversioon pääset artikkelin lopusta.

Helena Hirvonen-Törmä tuli töihin pikkuruiseen Hoasiin vuonna 1975, koki erilaisten toimareiden ilmapiirivaihtelut työyhteisössä ja säätiön kehittymisen. Kun hän malttoi vihdoin jäädä eläkkeelle kirjanpitopäällikön toimesta vuonna 2017, Hoas oli jo iso toimija ja opiskelija-asuminen vakiinnuttanut paikkansa.

– Pave oli sellainen ”savolainen piällysmies”, joka sai kaikki tekemään paljon töitä välittömällä ja henkilökuntaa kokonaisvaltaisesti huomioivalla tyylillään. Häntä seuranneen Jorma Vanhasen tyyli oli täysin toinen, mutta onneksi sitten taas Heikki Valkjärven myötä hyvä fiilis palautui. Ja kun Matti tuli toimariksi vuonna 2014, oli kuin olisi juurille palattu vanhaan Pave-aikaan, kiteyttää Helena toimitusjohtajakausien annin henkilöstön näkökulmalta katsottuna.

Paven eli Paavo Jauhiaisen aikana Hoas synnytettiin tyhjästä ja Helena antaakin suuren kiitoksen jämäkkyydelle, jolla mies vei asioita eteenpäin. Helenalla on myös hauska muisto toimitusjohtajan tyylistä huomioida henkilökunta kokonaisvaltaisesti.

– Eräänä perjantaina Pave huusi sisäpuhelimeen, että minun pitää tulla äkkiä käymään hänen huoneessaan. Niin minä menin sinne kiireesti ja sain huomata, että asia oli Jouko, naurahtaa Helena ja tarkoittaa miestään Jouko Törmää, joka oli Jauhiaisen luottotoimittaja ja vaihtanut Helenan kanssa merkittäviä katseita Hoasin kymmenvuotisjuhlissa.

70-luvun ja Hoasin koko historian vaikeimmaksi paikaksi Helena muistelee vuokraboikotit, jotka koettelivat nuoren säätiön olemassaoloa. Energiakriisin aiheuttaman voimakkaan kustannusnousun takia Hoas joutui nostamaan vuokria. Erittäin politisoituneessa opiskelijamaailmassa omakustannusperiaatteen mukaista vuokrantarkistusta ei haluttu hyväksyä, tai tilannetta haluttiin käyttää poliittisen agendan ajamiseen. Osa asukkaista jätti vuokran korotusosan maksamatta.

– Vuokraboikotti aiheutti yhdessä taloudellisen laman kanssa valtavasti töitä. Jouduimme tarkkaan miettimään, missä järjestyksessä laskut maksetaan ja yleensä ne maksettiin vasta kolmannen karhun jälkeen. Joskus ihmettelimme, miten opiskelijat sillä tavalla boikotoivat omaa firmaansa. Siitä aiheutui harmia moneksi vuodeksi, muistelee Helena.

Talouspuolen töitä helpotti se, että Hoasissa ymmärrettiin jo alkuvaiheessa alkaa kehittämään atk-pohjaisia järjestelmiä. Säätiöön perustettiin alkuvuosina muun muassa oma it-yhtiö ohjelmistojen kehittämiseen. Helena piti siitä, että tytäryhtiön kautta pääsi itse mukaan kehittämään taloushallinnon ohjelmia. 90-luvulle tultaessa, ohjelmistoyhtiöiden erikoistumisen myötä omista yhtiöstä kuitenkin luovuttiin.

– Helpottihan se kovasti, kun sai esimerkiksi lainat atk-järjestelmään. Alkuvuosina oli paljon pieniä lainoja eri pankeista ja velkakirjoja vaikka kuinka paljon. Ennen atk-järjestelmiä vaati aikamoista tarkistamista, että oltiin pankin kanssa samaa mieltä asioista, huokaa Helena.

80-luvulla Hoasin toiminta alkoi vakiinnuttaa paikkaansa. Helena muistelee lämmöllä mielekästä työn tekemistä ja erityisesti kivan työilmapiirin mukanaan tuomaa iloa elämään.

– Meillä oli ihania pikkujoulujuhlia, joihin teimme myös ohjelman itse. Aluksi meitä oli pienempi porukka järjestämässä, mutta sitten alettiin valita ohjelmatoimikunta joka vuosi. Se perinne onneksi jatkui kaikkien toimareiden kaudella, kertoo Helena.

Myös Jauhiaisen toimitusjohtajuuden päätöstä vuonna 1989 juhlittiin omatekoisen ohjelman myötä.

– Juhliin tehtiin Hoasilaisooppera eli musiikkiohjelma, jossa kerrottiin Paven ajan vaiheita. Sitä esitti henkilökunnan lisäksi lapsikuoro ja tekivät sen niin hienosti, että isot miehetkin liikuttuivat. Kyllä se Paven poisjäänti oli iso menetys, ihan kuin perheenjäsen olisi lähtenyt pois. Varsinkin, kun sen jälkeen tuli niin jäykkä ilmapiiri, muistelee Helena.

Helena arvioi, että Jorma Vanhanen sai 80-luvun lopussa johdettavakseen hieman ehkä turhaakin paisuneen organisaation. Joka tapauksessa rankka kulujen leikkaus- ja henkilöstön vähentämispolitiikka aiheutti paljon närää. Myös viestintätyylin vaihtuminen todennäköisesti lisäsi tyytymättömyyttä hankalassa tilanteessa. Henkilöstö oli tottunut siihen, että toimitusjohtaja tervehtii kaikkia, kuuntelee henkilöstöä ja asioista voi sanoa vapaasti.

– Kaiken alas ajaminen vaikutti totta kai ilmapiiriin. Henkilöstövähennykset tuntuivat myös aiheettomilta, koska työt eivät mihinkään kadonneet. Töitä ulkoistettiin, jotta henkilöstökulut näyttäisivät pienemmiltä, mutta se taas lisäsi tarkastamistyötä, harmittelee Helena vieläkin ja kertoo myös tutkineensa tuolloin kulukehityksen muutosta.

– Monia toimintoja otettiin takaisin omaan hoitoon, koska se oli lopulta taloudellisesti ja laadullisesti kannattavampaa.

90-luvun lama toi lisää taloudellisia huolia ja Hoasin johto joutui jälleen kulkemaan ahkerasti pankeissa sopimassa lainojen hoidosta. Erityisesti yhtenäislainojen tulo hankaloitti taloudellista tilannetta pienissä kiinteistöyhtiöissä, joita Hoas omisti yhdessä kaupunkien kanssa.

– Kun lainojen korkeita korkoja ei pystytty maksamaan, maksamattomat korot lisättiin lainaan pääomana ja joissain kiinteistöyhtiöissä lainasumma kasvoi jopa yli alkuperäisen lainan. Silloin oli kyllä tiukkaa, kun vuokriakaan ei pystytty laman takia nostamaan, kertoo Helena.

Vuonna 2002 toimitusjohtajaksi vaihtui Heikki Valkjärvi, jonka johdolla alettiin voimakkaasti kehittää säätiön palvelutoimintoja.

– Heikki oli herrasmies ja rauhallinen persoona, jonka myötä työyhteisöön palautui hyvä fiilis. Hän oli toki erilainen kuin Pave, mutta huomioi hänkin henkilökuntaa omalla tavallaan. Hänen aikanaan ei tapahtunut suuria muutoksia, mutta säätiö kehittyi koko ajan kohti nykyistä toimintamallia, toteaa Helena.

Matti Tarhion toimitusjohtajakausi alkoi vuonna 2014. Helenalla nousee hymy huulille, kun hän muistelee Matin ajan alkua.

– Taloon tuli sellainen Risto Reipas. Tykkäsin siitä tekemisen meiningistä, jossa ei hissuteltu eikä kyräilty ja asioista puhuttiin vapaasti. Ja vaikka se olikin aika lennokasta menoa heti alkuun, niin samalla syntyi paljon ideoita toiminnan kehittämiseksi. Hoas onkin saanut paljon hyviä tontteja ja opiskelijoiden tarpeet otetaan hyvin huomioon eli toiminta on vakaalla pohjalla. Onneksi pikkuhiljaa pääsevät eroon myös kohteista, jotka sijaitsevat opiskelijoiden kannalta heikommissa paikoissa, iloitsee Helena.

Helena jäi virallisesti eläkkeelle jo vuonna 2015, mutta häntä pyydettiin vielä kahden vuoden ajan tekemään talouspuolen projekteja. Viimeisenä työnään vuonna 2017 hän oli mukana fuusioimassa pieniä kiinteistöyhtiöitä Hoasiin. Mielenkiintoisia projekteja riitti Helenan hoidettavaksi 42 vuotta.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot